Pelkkä asuminen ja peruspalvelut ei riitä muodostamaan elävää kaupunginosaa. Työpaikat tuovat lähiöön lisää elämää aamu kahdeksan ja iltapäivä neljän välille, synnyttävät kaupunkimaisen rytmin, joka sisältää ihmisiä ja taloudellista toimeliaisuutta. Tämä kaikki tuo asiakkaita kahviloille, ravintoloille, gallerioille, taiteilijoiden työhuoneille ja muille kivijalkaliikkeille. Elinvoiman lisäämisen kannalta asiantuntijatyöpaikkojen, luovan alan työpaikkojen ja tietotyön merkitys korostuu. Kun Elämysten ja Oivallusten talojen seiniin ollaan laittamassa 132 miljoonaa euroa, ei olisi kohtuutonta sijoittaa samalla joitakin miljoonia kulttuuriyrittäjyyden ja luovan alan yrittäjyyden toimintaedellytysten edistämiseen. Kaupunginosan elinvoiman kannalta paras ratkaisu olisi, että talojen ympärille syntyisi näin aito kulttuuriyrittäjyyden ekosysteemi.
Elävä lähiö ei tyhjene aamuisin, vaan se kutsuu jäämään, työskentelemään ja rakentamaan arkea yhdessä. Samalla työpaikat luovat alueelle resilienssiä, kun alueen kehitys ei jää liian yksipuolisten toimintojen varaan. Myyrmäki on kärsinyt pitkään työpaikkojen määrän laskusta. Erityisen vahvasti tämä on kohdistunut avoimen sektorin työpaikkoihin eli yrityksiin. Ja yritysten osalta vielä erityisesti asiantuntijatyöhön ja tietotyöhön. Myyrmäessä toimi viime vuosituhannen lopulla Imatran Voiman, Projekti-Insinöörien ja Rakennustoimisto Puolimatkan kaltaisia korkeasti koulutettuja asiantuntijoita työllistäneitä yrityksiä. Erityisesti asiantuntijatyöpaikkojen, kulttuurityöpaikkojen ja muiden luovan alan työpaikkojen myötä haavoittuvassa asemassa oleviin lähiöihin syntyy aivan uudenlaista sosiaalista sekoittumista kun asukkaat ja työntekijät kohtaavat arjessa. Näitä kohtaamisia on mahdollista tarkastella sosiologi Mark Granovetterin heikkojen siteiden -käsitteeseen tukeutuen. Kahvilat, baarit, galleriat sekä muut vastaavat vapaamuotoisen oleskelun paikat ovat niin sanottuja kolmansia paikkoja, joissa solmimme löyhiä tuttavuuksia muiden alueella oleskelevien kanssa.
Erityisesti asiantuntijatyöpaikkojen, kulttuurityöpaikkojen ja muiden luovan alan työpaikkojen myötä haavoittuvassa asemassa oleviin lähiöihin syntyy aivan uudenlaista sosiaalista sekoittumista kun asukkaat ja työntekijät kohtaavat arjessa.
Erityisen inspiroivaa on tällöin tavata joku hieman erilaisesta taustasta tuleva ja eri tavalla ajatteleva. Näitä kohtaamisia Granovetter kutsuu heikoiksi siteiksi. Myös muu sosiaalisia verkostoja koskeva tutkimus on tiedostanut heikkojen siteiden olevan keskeisessä roolissa ongelmaratkaisussa, resurssien tehokkaassa hyödyntämisessä, tuotekehityksessä, uusien ideoiden jalostamisessa sekä uusien hankkeiden ja yritytten perustamisessa.
Viime vuosikymmeninä lähiöt ja esikaupunkialueet ovat kansainvälisessä keskustelussa nousseet kiinnostuksen kohteeksi, paitsi niihin liitetyn segregaation, niin myös kulttuurisen ja taloudellisen kehityksen näkökulmasta. Näillä alueilla tapahtuu monenlaista muutoksia, joihin vaikuttavat paitsi markkinat ja julkinen valta, niin myös yhä vahvemmin erilaiset kolmannen ja neljännen sektorin toimijat. Jälkimmäisillä tarkoitetaan kolmannen sektorin ja varsinaisen elinkeinotoiminnan väliin jääviä toimijoita ja verkostoja, jotka eivät sovi selkeästi julkisen sektorin, yritystoiminnan tai kolmannen sektorin piiriin. Se koostuu usein vapaista kansalaisverkostoista, taiteellisista ja yhteisöllisistä aloitteista sekä hybriditoiminnasta, jossa yhdistyvät taloudellinen ja yhteisöllinen logiikka.
Lähiöissä neljäs sektori voi toimia kulttuurisena rakenteena tuottaen tapahtumia, palveluita ja paikkoja, jotka eivät ole markkinaehtoisia, mutta eivät myöskään täysin julkisin varoin tuotettuja. Toiminta voi tapahtua tyhjissä liiketiloissa, kaupunkitilaan sijoittuvissa välitiloissa tai tilapäisissä rakennelmissa. Näillä alustoilla kehittyy usein kokeilevaa yrittäjyyttä, jossa luovuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen rajat hämärtyvät. Koska toimintaan liittyy usein ainakin jonkin asteinen tulonhankinta, se ei välttämättä täytä niitä kriteerejä, joilla Oivallusten talon ja Elämystentalon kaltaisten julkisten tilojen käyttöoikeuksia myönnetään. Lisäksi tämän kaltaisen toiminnan kohdalla toimijoiden itse hallitsemilla tiloilla on suuri merkitys identiteetin rakentajana. Näiltä osin tyhjien liike- ja toimitilojen tilojen hyödyntäminen aktivoi paitsi paikallisia toimijoita, niin myös synnyttää paikallisia kaupallisia keskittymiä. Toiminta vahvistaa paikallista kulttuurista elinvoimaa synnyttäen samalla uusia verkostoja, symbolista arvoa ja sosiaalista pääomaa, jotka voivat tukea alueen laajempaa kehitystä. Siinä missä väliaikaiset tilat ovat toiminnan aktivoitumisen edellytys, niiden tilapäisyys myös vaikeuttaa toiminnan jatkuvuutta. Tilojen niukkuus näkyy hyvin myös Myyrmäessä, missä merkittävä osa vanhasta toimitilakannasta on purettu asuntorakentamisen tieltä. Vanha toimitilakanta houkuttelee kulttuuriyrittäjiä edullisemmilla toimitiloilla, joissa on väljyyttä kokeilulle sekä urbaania rosoisuutta ja aitoutta, joka vetää luovia toimijoita puoleensa. Esimerkkejä tämän kaltaisista kokonaisuuksista löytyy Tallinnan Telliskivestä, Helsingin Kaapelitehtaalta, Suvilahdesta ja Teurastamolta tai Tampereen Onkiniemestä ja Hiedanrannasta. Kansainvälisesti tämän kaltaista toimintaa koordinoi Trans Europe Halles (TEH) organisaatio. Myyrmäessä toimi vuosina 2019–2024 Myyräncolon kulttuuriyrittäjyystalo ensin Kilterinmäellä, sitten Myyrinpuhoksessa aseman naapurissa kooten parhaimmillaan liki 80 luovan alan yrittäjää sekä muuta toimijaa saman katon alle. Myyräncolosta olisi ollut mahdollista kehittyä Vantaan ensimmäinen TEH kohde. Osa toimijoista toki jatkaa edelleen Myyräncolon kiinteistössä, jonne on tullut rinnalle myös muuta kuin luovan alan yritystoimintaa.
Myyrmäessä Elämystentalon ja Oivallusten talon ympärille rakentuvaa kokonaisuutta rakennettaessa tulisikin huomioida myös luova yrittäjyys sekä neljännen sektorin toiminta, joka toisi merkittävän lisäarvon tavoitteelle kehittää Myyrmäestä merkittävä kulttuurikaupunginosa. Samalla alueelle kerääntyvä luovan alan yrittäjyyden ja kulttuuriyrittäjyyden nousu toimisi pilottina lähiöiden elinvoiman rakentumisessa
Samalla alueelle kerääntyvä luovan alan yrittäjyyden ja kulttuuriyrittäjyyden nousu toimisi pilottina lähiöiden elinvoiman rakentumisessa.
Luova yrittäjyys on käsitteenä laajempi kuin kulttuuriyrittäjyys ja kattaa esimerkiksi taiteen, muotoilun, audiovisuaalisen tuotannon, käsityöt, tapahtumatuotannon ja pelituotannon, eli laajemmin kaikki ne alat, joissa yhdistyvät luova sisältö ja taloudellinen toiminta. Lähiöissä tällainen yrittäjyys voi luoda uusia kolmansiin paikkoihin rinnastettavia kohtaamispaikkoja vaikkapa gallerioiden, pienlevykauppojen, design-myymälöiden, taiteilijoiden työtilojen yhteyteen rakennettujen myymälöiden, second hand -liikkeiden, valokuvastudioiden, käsityöläisten työtilojen sekä kulttuurikonseptiin nojaavien kahviloiden tai ravintoloiden muodossa. Nämä ovat paikkoja, joissa on mahdollista tutustua yrittäjien tuotantoon sekä, samalla tavata muita samanhenkisiä ihmisiä. Tämän kaltainen toiminta vahvistaa paikallista identiteettiä, lisää taloudellista toimeliaisuutta, luo uusia työpaikkoja sekä tuottaa alueelle positiivista imagoa ja houkuttelevuutta. Omissa tiloissa toimivat galleriat, musiikkiklubit ja ammattimaiset tai puoliammattimaiset teatteriryhmät kasvattavat kaikki kaupunginosan vetovoimaa myös koulutetun väestön keskuudessa, mitä lähiöt tarvitsevat eriytymiskehityksen keskellä. Vaikka Myyrmäen suuralue vastaa väkimäärältään Jyväskylän kaupunkia, meiltä puuttuu omissa tiloissaan toimiva Ryhmätetaterin, Q-teatterin tai KOM-teatterin kaltainen itsenäinen teatteri. Jazz-klubi löytyy sentään Lobby Myyrmäen muodossa.
Basile Michel julkaisi kaupunkipolitiikkaa ja -suunnittelua käsittelevässä Cities lehdessä viime kesänä artikkelin Pariisin Canal de l’Ourcq’n aluetta käsittelevästä tutkimuksesta, missä hän kuvaili, kuinka kulttuuriyrittäjyys voi synnyttää niin kutsutun ”peripheral centrality” -käsitteen, jolla hän kuvaa, kuinka kulttuurinen toiminta voi muuttaa perinteisesti reuna-alueina pidettyjä lähiöitä vetovoimaisiksi keskuksiksi, joissa kulttuuriset toiminnot houkuttelevat yleisöä, median huomiota ja investointeja. Kulttuuriyrittäjyys tulisikin nähdä olennaisena osana kaupungin elinvoimastrategiaa: kulttuuri tekee lähiöistä houkuttelevia investoinneille, lisää alueen näkyvyyttä mediassa ja nostaa kiinteistöjen arvoa, sekä houkutellen uusia, ja myös paremmin toimeentulevia asukkaita. Tämä myös Richard Floridan Luovan luokan esiinmarssina kuvailemalla kehityksellä on myös kääntöpuolensa, sillä sen on nähty edistävän myös gentrifikaatiota, eli alueiden keskiluokkaistumista, jossa kasvavan kiinnostuksen mukanaan tuoma kiinteistöjen hintojen nousu syrjäyttää alkuperäiset asukkaat sekä kukoistuksen alulle panneet toimijat. Kaupunkikehityksen yhteydessä taiteilijat nähdään usein joko pioneereina tai välineenä, jotka valmistavat aluetta keskiluokkaistumiselle, mutta jotka tulevat myöhemmin syrjäytetyiksi kiinteistökehityksen tieltä. Aalto-yliopistossa vaikuttavat Tuukka Saarimaa ja Marika Ventovuori ovat tutkineet Myllypuron kaupunkiuudistuksen vaikutuksia asuntojen hintoihin. Vaikka viime vuonna ilmestynyt tutkimus ei käsitellytkään luovan yritystoiminnan tuomaa kiinnostuksen kasvua kaupunginosaa kohtaan, sen yksi keskeinen havainto on yleistettävissä. Sosiaalinen sekoittaminen, missä käytännössä kaikille merkittäville alueille on vaadittu tietty osuus yhteiskunnan tukemaa asuntotuotantoa, hidastaa gentrifikaatiota, koska näiden asuntojen vuokrat eivät nouse kysynnän myötä. Siten gentrifikaation voidaan olettaa olevan suomalaisissa lähiöissä hitaanpaa, vaikka lähiöiden vetovoima vahvistuisi.
Kun Elämysten ja Oivallusten talojen seiniin ollaan laittamassa 132 miljoonaa euroa, ei olisi kohtuutonta sijoittaa samalla joitakin miljoonia kulttuuriyrittäjyyden ja luovan alan yrittäjyyden toimintaedellytysten edistämiseen.
Mikäli halutaan, että luova- ja kulttuuriyrittäjyys sekä neljäs sektori todella edistävät lähiöiden elinvoimaa, tarvitaan kaupungin pitkäjänteistä tukea, joka ei rajoitu hankerahoitukseen, vaan koohdistuu myös rakenteisiin ja tiloihin. Osallistavan suunnittelun on otettava Asukkaiden, taiteilijoiden ja yrittäjien ääni on otettava aidosti huomioon osallistamalla heidät mukaan suunnitteluprosessiin. Samalla on vaalittava moninaisuutta ja luotava tilaa erityisesti kokeilevalle toiminnalle. Kulttuurinen ja luova toiminta ei ole pelkkä elinvoiman sivutuote, vaan yksi sen perusedellytyksistä. Lähiöt voivat toimia uudenlaisten, ruohonjuuritason kulttuuriekosysteemien kehtoin, mikäli niille annetaan siihen aito mahdollisuus.
Lue myös nämä:
Elämysten ja Oivallusten talot ovat Myyrmäen maineelle hyväksi, mutta sisältävät myös riskejä
Tilat ovat osa käyttäjiensä yhteistä identiteettiä
Lisää teemasta muun muassa seuraavista lähteistä:
Bonet, L., & Négrier, E. (2018). Cultural policies and local development. Cities, 72, 1–7. https://doi.org/10.1016/j.cities.2017.08.006
Florida, R. (2002). The rise of the creative class. Basic Books.
Harju, A., & Neuvonen, A. (2020). Neljäs sektori – vaiettu voimavara? Sitran selvityksiä, 2020(9).
Jackson, M. R., Kabwasa-Green, F., & Herranz Jr., J. (2006). Cultural vitality in communities. The Urban Institute.
Markusen, A. (2014). Creative cities: A ten-year research agenda. Cities, 41, S4–S12. https://doi.org/10.1016/j.cities.2014.02.008
Michel, B. (2021). Kulttuuritoiminta ja urbaani muutos. Paris: CNRS Éditions.
Michel, B. (2024). Arts and culture in the city: Peripheral centrality, cultural vitality, and urban change in inner suburbs. Cities, 150, 104983. https://doi.org/10.1016/j.cities.2024.104983
Mäenpää, P. & Faehnle, M. 2021. Neljäs sektori – kuinka kaupunkiaktivismi haastaa hallinnon, muuttaa markkinat ja laajentaa demokratiaa. Vastapaino.
Peck, J. (2005). Struggling with the creative class. International Journal of Urban and Regional Research, 29(4), 740–770.
Pyykkönen, M., Simanainen, N., & Sokka, S. (2018). Kulttuuripolitiikan tutkimus: Suuntia ja sovelluksia. Vastapaino.
Redaelli, E., & Stevenson, D. (2022). Arts and the city: Global perspectives. Cities, 124, 103553. https://doi.org/10.1016/j.cities.2022.103553
Saarimaa, T. & Ventovuori, M. (2024): Urban Renewal and Displacement of Incumbent Residents: Evidence from Helsinki. Helsinki GSE Discussion Papers 31/2024.
Vivian, R., & Fleury, A. (2020). Cultural commons and temporary uses. Urban Studies, 57(13), 2712–2729.
Zukin, S., & Braslow, L. (2011). The life cycle of New York’s creative districts. City, Culture and Society, 2(3), 131–140.
