Segregaatio eli kielteinen eriytymiskehitys ei kosketa pelkästään kaupunginosia, vaan sama kehitys on havaittavissa myös kaupunkien välillä.
Koulutettu väestö on Helsingin seudulla jakautunut. Espoolaisten keskuudessa korkeakoulututkinto on ollut jo pitkään muita kuntia yleisempi.
Mutta 1990-luvun alussa korkeakoulututkinnon eli ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon suorittaneiden osuus oli Vantaalla, Tampereella, Turussa ja Helsingin seudun kehyskunnissa liki samalla tasolla. Helsingissäkin osuus oli vain noin viisi prosenttiyksikköä korkeampi.
Tuoreimpien vuoden 2023 tilastojen mukaan Vantaa on jäänyt selväksi hännänhuipuksi. Helsinki on kirinyt Espoon käytännössä kiinni ja Tampereellakin korkeakoulutettuja on noin 15 prosenttiyksikköä enemmän.
Sosiaalisen sekoittamisen menettäessään tehoaan segregaation torjumiseen tulee löytää uusia keinoja.
Tilastollisesti koulutuksella on merkittävä yhteys väestön tulotasoon, joka edelleen vaikuttaa kunnan verotulokertymään. Koulutetun väestön epätasainen jakaantuminen kuntien kesken ei siten ole kuntatalouden kannalta yhdentekevää.
Ilmiötä ei myöskään voi merkittäviltä osin selittää maahanmuutolla. Tilastokeskuksen viime kesänä valmistuneiden tietojen mukaan peräti 41 prosenttia ulkomaista syntyperää olevista 8–64-vuotiaista on suorittanut korkeakoulututkinnon. Turvapaikanhakijoiden kohdalla osuus on pienempi, sillä somalinkielisistä 17 prosenttia ja kurdinkielisistä 24 prosenttia on suorittanut korkeakoulututkinnon.
Maahanmuuttajataustaisilla toteutuu todennäköisesti sama ilmiö kuin muullakin väestöllä. Koulutetut hakeutuvat muualle kuin Vantaalle.
Suurimpien kaupunkien esikaupunkialueilla ja lähiöissä sijaitsevien työpaikkojen yhteyttä korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuteen voi tarkastella regressioanalyysillä. Sillä on havaittu, että asiantuntijatyöpaikoilla, tietotyöllä sekä kulttuuri- ja luovan alan työpaikoilla on tilastollisesti erittäin merkittävä yhteys korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuteen.
Yhteyttä ei selittänyt yksinomaan näiden työpaikkojen työllistävä vaikutus vaan, se heijastui laajemminkin väestöön. Kaupunginosiin, joissa sijaitsi edellä mainittuja työpaikkoja, oli asettunut enemmän myös muualla työssä käyvää koulutettua väestöä.
Sosiaalisen sekoittamisen menettäessään tehoaan segregaation torjumiseen tulee löytää uusia keinoja. Lähiöissä viime vuosina harjoitettu purkava täydennysrakentaminen, missä toimitilakiinteistöjä on korvattu asuntorakentamisella, on todennäköisesti kiihdyttänyt eriytymiskehitystä.
Vanha toimitilakanta kuitenkin tarjoaisi lähiöihin sijoittuville pienyrityksille, startupeille sekä luovan alan yrityksille niiden tarvitsemia edullisia toimitiloja. Näihin kiinteistöihin voisi sijoittua myös yhteiskäyttöisiä työtiloja, jotka vastaisivat etätyön kasvattamaan kysyntään. Nämä coworking -tilat palvelisivat alueella jo asuvia, mutta kasvattaisivat samalla alueen vetovoimaa asuinpaikkana koulutetun väestön keskuudessa.
Lähiöihin voisi pikkuhiljaa syntyä keskittymiä, jotka lopulta voisivat rohkaista uusien toimitilojen rakentamiseen. Asiantuntijatyöpaikkojen sijoittuminen lähiöihin, toisi niiden päiväaikaiseen katukuvaan myös muuta kuin työelämän ulkopuolella olevaa väestöä. Tämä vaikuttaisi positiivisesti kahviloiden, ravintoloiden, kivijalkaliikkeiden ja erilaisten palveluiden kysyntään.
Sosioekonomisesti erilaisista taustoista tulevien ihmisten kohtaaminen lisäisi myös uusien kaupallisten ja sosiaalisten innovaatioiden kehittymistä.
Julkaistu Vantaan Sanomissa 17.6.2025
